Oma maa mansikka

Ollaan siis kotona taas. Tänne blogiin kirjoittelu jäi hyvinkin lyhyeksi, ja totesin ettei minusta ole bloginpitäjäksi. Mutta sainpahan laitettua joitain kuvia ihmisille, jotka niitä kyselivät. Tämä taitaa olla viimeinen postaus tässä blogissa, sillä jotenkin tämä pitää saada päätettyä :)

Kotiin tulo oli hyvin kummallista. Toisaalta ihanaa, toisaalta haikeaa. Oli kummallista jättää kaikki ihmiset, jotka olin juuri oppinut tuntemaan. Kun tulin kotiin, kaikki oli kuitenkin niin tavallisesti, että tuntui etten koskaan olisikaan ollut poissa. Kotona on kaikki ihmiset ja asiat, joita elämässäni tarvitsen, joten Thaimaa tuntui kummallisen erilaiselta ja irtonaiselta maailmalta. Sopeutumista tuotti myös pakkaseen saapuminen. Ihmeen hyvin sitä oli kolmessa kuukaudessa ehtinyt unohtaa miltä pakkanen tuntuu naamassa. Tosin kun lähdin oli syksy, mutta kuitenkin... legginssien laittaminen housujen alle tuntui niin epämukavalta! Samoin ihon kuivuminen. Olin jo unohtanut kuinka naamaa pitää rasvata joka ikinen ilta. Huomasin myös, etten ole koskaan ennen tajunnut kuinka harvoin aurinko on talvella näkyvissä! Vaikka olisi valoisaa, aurinko ei useinkaan näy. Kesti ainakin viisi päivää tänne tulosta kunnes näin auringon. Ja sitäkin iloa kesti vain noin kaksi tuntia! Se tuntuu vähältä, kun on tottunut tappavan kirkkaan auringon alla olemiseen kaksitoista tuntia päivässä.

Olen silti niin iloinen, kun olen taas kotona. Arvostan niin paljon Suomea kaiken jälkeen. Varsinkin sitä, että tämä on oma kulttuurini, jossa kaikki ajattelevat suunnilleen samalla tavalla. Tai eivät tietenkään kaikki suomalaiset ajattele samoin, mutta verrattuna thaimaalaisiin kaikki ihmiset täällä tuntuvat lähes omilta sukulaisilta. Ei sitä ennen ajatellut, kuinka helppoa on asua omassa maassaan. Kun joku ehdottaa sinulle jotain tai kertoo jotain, tiedät heti miten kuuluu reagoida. Vieraassa kulttuurissa et koskaan tiedä mitä sinun oletetaan tekevän tai mikä on kohteliasta käytöstä ja mikä ei. Olen oikeastaan sitä mieltä, että kieli ei ole suurin ongelma vieraassa maassa, vaan juuri kulttuurierot. Tunnet itsesi täysin ulkopuoliseksi, kun ajattelutapasi poikkeaa kaikista muista. Ah, niin helppoa täällä Suomessa.

Kaipaan kyllä silti Thaimaata ja tuntuu, ettei kolmessa kuukaudessa ehdi vielä mitään. Ehtii juuri päästä hyvään alkuun kielen ja kulttuurin kanssa ja sitten yhtäkkiä lähtee pois. Kyllä se yksi vuosi taitaa olla minimiaika tutustua kunnolla toiseen kulttuuriin. Ehkä vielä joskus oleilen pidempään Thaimaassa :)


Pakko laittaa tähän loppuun vähän talvifiilistelykuvia, nyt kun olen taas oppinut nauttiamaan kylmästä :)

Ja pari aiheeseen sopivaa muumikuvaa, kun muumijuttuja löytyy jostain syystä niin paljon tietokoneeltani.. heheh

 En voi lakata kuvittelemasta vieväni thaiystäviäni tutustumaan Suomeen :D Olisi niin ihana näyttää niille talvi.

 

Hehheh, Thaimaassa jostain kumman syystä kaikki nousivat aina kuudelta ja menivät nukkumaan viimeistään kymmeneltä. Olen niin iloinen kun voin nyt löhötä sängyssä puolille pävin :)

Hei hei Thaimaa! Chan mai lyym khun! Minulla kyllä riittää kuvia koneella, että näytän kyllä kaikille ystäville, jotka tulevat käymään. En jaksa tänne enää kirjoitella, saavat tulla kaikki nyt kylään kun olen kotona :) Kuvia kyllä riittää kyllästymiseen asti :)