Oma maa mansikka

Ollaan siis kotona taas. Tänne blogiin kirjoittelu jäi hyvinkin lyhyeksi, ja totesin ettei minusta ole bloginpitäjäksi. Mutta sainpahan laitettua joitain kuvia ihmisille, jotka niitä kyselivät. Tämä taitaa olla viimeinen postaus tässä blogissa, sillä jotenkin tämä pitää saada päätettyä :)

Kotiin tulo oli hyvin kummallista. Toisaalta ihanaa, toisaalta haikeaa. Oli kummallista jättää kaikki ihmiset, jotka olin juuri oppinut tuntemaan. Kun tulin kotiin, kaikki oli kuitenkin niin tavallisesti, että tuntui etten koskaan olisikaan ollut poissa. Kotona on kaikki ihmiset ja asiat, joita elämässäni tarvitsen, joten Thaimaa tuntui kummallisen erilaiselta ja irtonaiselta maailmalta. Sopeutumista tuotti myös pakkaseen saapuminen. Ihmeen hyvin sitä oli kolmessa kuukaudessa ehtinyt unohtaa miltä pakkanen tuntuu naamassa. Tosin kun lähdin oli syksy, mutta kuitenkin... legginssien laittaminen housujen alle tuntui niin epämukavalta! Samoin ihon kuivuminen. Olin jo unohtanut kuinka naamaa pitää rasvata joka ikinen ilta. Huomasin myös, etten ole koskaan ennen tajunnut kuinka harvoin aurinko on talvella näkyvissä! Vaikka olisi valoisaa, aurinko ei useinkaan näy. Kesti ainakin viisi päivää tänne tulosta kunnes näin auringon. Ja sitäkin iloa kesti vain noin kaksi tuntia! Se tuntuu vähältä, kun on tottunut tappavan kirkkaan auringon alla olemiseen kaksitoista tuntia päivässä.

Olen silti niin iloinen, kun olen taas kotona. Arvostan niin paljon Suomea kaiken jälkeen. Varsinkin sitä, että tämä on oma kulttuurini, jossa kaikki ajattelevat suunnilleen samalla tavalla. Tai eivät tietenkään kaikki suomalaiset ajattele samoin, mutta verrattuna thaimaalaisiin kaikki ihmiset täällä tuntuvat lähes omilta sukulaisilta. Ei sitä ennen ajatellut, kuinka helppoa on asua omassa maassaan. Kun joku ehdottaa sinulle jotain tai kertoo jotain, tiedät heti miten kuuluu reagoida. Vieraassa kulttuurissa et koskaan tiedä mitä sinun oletetaan tekevän tai mikä on kohteliasta käytöstä ja mikä ei. Olen oikeastaan sitä mieltä, että kieli ei ole suurin ongelma vieraassa maassa, vaan juuri kulttuurierot. Tunnet itsesi täysin ulkopuoliseksi, kun ajattelutapasi poikkeaa kaikista muista. Ah, niin helppoa täällä Suomessa.

Kaipaan kyllä silti Thaimaata ja tuntuu, ettei kolmessa kuukaudessa ehdi vielä mitään. Ehtii juuri päästä hyvään alkuun kielen ja kulttuurin kanssa ja sitten yhtäkkiä lähtee pois. Kyllä se yksi vuosi taitaa olla minimiaika tutustua kunnolla toiseen kulttuuriin. Ehkä vielä joskus oleilen pidempään Thaimaassa :)


Pakko laittaa tähän loppuun vähän talvifiilistelykuvia, nyt kun olen taas oppinut nauttiamaan kylmästä :)

Ja pari aiheeseen sopivaa muumikuvaa, kun muumijuttuja löytyy jostain syystä niin paljon tietokoneeltani.. heheh

 En voi lakata kuvittelemasta vieväni thaiystäviäni tutustumaan Suomeen :D Olisi niin ihana näyttää niille talvi.

 

Hehheh, Thaimaassa jostain kumman syystä kaikki nousivat aina kuudelta ja menivät nukkumaan viimeistään kymmeneltä. Olen niin iloinen kun voin nyt löhötä sängyssä puolille pävin :)

Hei hei Thaimaa! Chan mai lyym khun! Minulla kyllä riittää kuvia koneella, että näytän kyllä kaikille ystäville, jotka tulevat käymään. En jaksa tänne enää kirjoitella, saavat tulla kaikki nyt kylään kun olen kotona :) Kuvia kyllä riittää kyllästymiseen asti :)

Koulussa taas..

No hei vaan, enpä olekaan jaksanut mitään kirjoitella.. En taida olla ihan bloginpitäjätyyppiä niin kuin kaikki läheiset varmaan tietävätkin ;) Mutta yritetään nyt kuitenkin. Ainakin kuvia laitan, jotta näette vähän millaista täällä on.

Eli siis nyt on alkanut opetus. Tai ainakin melkein. En saanut omia tunteja, vaan pitäisi auttaa yhtä thaiopettajaa, joka opettaa englantia. Eikä hänkään halua apuani joka tunti. Olen myös autellut paria muuta opettajaa, kun ei täällä muuten oikeen ole tekemistä :) Parempi olisi kyllä, jos olisi omia tunteja. Saisi suunnitella ihan itse ja käyttää sellaisia opetusmetodeja joita haluaa. Thaimaalainen opetustyyli poikkeaa HIUKAN suomalaisesta. Suosittelisin kaikille luokanopettajaksi opiskeleville harjoittelua Thaimaassa niin saisivat vähän uudenlaisen näkökulman ;D

Ensinnäkin täällä opettaja on auktoriteetti jo ihan ikänsä puolesta. Thaimaalaiseen kulttuuriin kuuluu vanhempien ihmisten kunnioittaminen jokaisessa elämäntilanteessa. Opettajat myös käyttävät valtaansa erilailla kuin Suomessa. Täällä opettaja käskee, eikä niinkään kannusta. Jos et osaa, opettaja vain käskee enemmän ;) Tai enhän minä tiedä mitä ne opettajat sanovat, mutta voin kyllä äänensävystä arvata.. Täällä myös lyödään lapsia kepillä sormille ja vedetään korvasta takaisin pulpettiin. Kuulostaa suomalaisten korvaan kamalalta, mutta ei se niin kamalaa ole. En vain itse pysty siihen, joten en saa pidettyä oppilaita aloillaan kun ei tuota kielitaitoa ole. Lasten pitäminen pulpetissa on täällä enemmänkin kuin jonkin karjalauman paimentamista. Lapset hyppivät sinne tänne eivätkä kuuntele. Opettaja läppäisee sormille kun lapset riehuvat. Sen jälkeen lapset jatkavat riehumista yhtä iloisina ja villeinä. Ja minä tuijotan suu auki.

Haluaisin oikeasti auttaa ja saada lapset oppimaan jotain, mutta se ei oikein onnistu. Thaiopettaja pyytää minua vain lukemaan sanoja taululta. Kyllähän lapset siinä onneksi kuulevat erilaista aksenttia, thaiaksentti kun ei ole kaikista selvintä. (En kyllä sanoisi suomiaksentin olevan se kaikkein paras, mutta kuitenkin..) Yritin aluksi kertoa lapsille sanojen merkityksiä, mutta opettaja sanoi: "They know, They know." Olen kyllä aivan varma etteivät ne tiedä mitä kummaa ovat mittens.. Luen siis van sanoja, jonka jälkeen opettaja laittaa lapset etsimään ryhmissä sanojen merkityksiä. Oikeita vastauksia ei käydä koskaan läpi, eikä katsota tekivätkö kaikki tehtävän. Turhauttavaa, kun näen, että pystyisin auttamaan enemmän. Mutta en voi mennä sanomaan yli kuusikymmenvuotiaalle opettajalle, että haluaisin tehdä erilailla ;D Täällä ei sellaisia sanota. Ei voi mitään. Joskus kyllä saan keskustella lasten kanssa. Vaikka ei se niin kivaa ole kun sitä ei koskaan tiedä etukäteen. Opettaja vain saattaa sanoa, että  "okey, now conversation". En tiedä yhtään mitä minkäkin ikäiset lapset osaavat, eivätkä ne yleensä tajua mitä kysyn. Kun yritän sanoa saman thaiksi ne alkavat vuorostaan kikattamaan kummalliselle lausumiselleni. Haastavaa on siis, mutta yhtä kaikki kokemus :)

Laitan nyt erilaisia kuvia täältä koululta niin näette missä hengailen joka päivä..

 Thaimaassa kun ollaan niin tottakai kuningasta rakastetaan ;D

 Lapset juo vettä tosta pöntöstä kaikki samoilla mukeilla :)

 Niillä on joka päivä tuollainen ammunavaus ja lipunnosto. Kaikki riveissä huutamassa kuorossa jotain :)

 Niin ja rumpuja soitellaan kanssa. Ja opettajilla kaikilla muuten korkkarit jalassa..

 Kirjastossa hengailen kun ei ole muuuta tekemistä

 Hehheh tarkemmin sanottuna tässä nurkassa ;) Laitan oman koneen tohon kiinni niin pääsen nettiin.

 Lapset leikkii ruokavälkällä

 Siinä on hammasharjojen säilytyspaikka. Lapsilla on hampaidenharjaustauko ruoan jälkeen ;)

 Kaikki kirjat näyttää niin aasialaisilta noine isosilmäsine lapsineen..

 Koulu on täynnä noita roskiksia, joita siivoja kärrää koko ajan jonnkin (en haluu tietää minne..) Täällä tulee ihan järjetön määrä nuoviroskaa kaikista noista snackseistä yms. Eikä minkäänlaista kierrätystä..

 Tässä sitten hiukan aasialaisempi näkökulma ruokaympyrään :) riisihän onkin hyvin tarpeellista..

 Pakko laittaa vielä pari kuvaa kirjaston vessasta ;D Tolla samalla vedellä tuolta saavista, jolla vedetään vessa niin tiskataan kanss noi seuraavan kuvan astiat ;)

Noniin  siinä oli nyt jonkunlaista postausta :D Olkaa hyvä :)

Uudet kuviot

No niin, ajattelin siis hiukan kertoilla ensin millaisessa paikassa elelen. Pääsin siis tuttavani kautta Thaimaahan opettamaan englantia vapaaehtoisesti. Olen nyt ollut täällä jo kuukauden, mutta opettaa en ole vielä saanut. Kävi nimittäin niin hölmösti, ettei kukaan kertonut minulle, että thaimaassa on lomaa koulusta melkein koko lokakuun! Että tässä sitä on nyt sitten yritetty löytää jotain kiinnostavaa tekemistä pienestä kylästä :) Pyöräilty on koko kylän ympäri ja tutkittu kaikki mahdolliset paikat. Ainoasta ruokakaupasta on ainakin tullut ystäväni. Ylipäätään aluksi oli hyvinkin kiinnostavaa vain pyöräillä ympäriinsä ja katsella thaimaalaista elämää. Ja itse olen vähintäänkin yhtä outo ilmestys näille ihmisille. Joka ikinen ihminen tuijottaa minua pyöräillessäni ohi ja saattaa sanoakin jotain. Lapset kiskovat vanhempiaan hihasta ja huutavat, että "äiti, katso 'farang!'" Farang tarkoittaa siis ulkomaalaista ja sitä kyllä kuulee joka ikinen kerta kun lähtee jonnekin.

Asun pienessä yksityisessä lastenkodissa. Ihmiset ovat oikein ystävällisiä ja mukavia. Ongelma on vain kielimuuri, mutta kyllä siitäkin selvitään. Lisäksi thaimaalaiset tavat ovat aika erilaisia kuin Suomessa. Täällä lapset tekevät paljon töitä, ja esimerkiksi tuovat minulle ruoan ja juoksevat aina avaamaan portin kun tulen. Tuntuu aika kauhealta vain lomailla ilman tekemistä samalla kun muut tuovat minulle ruoan ja siivoavat huoneeni! Niin siis yksi nainen siivoaa joka päivä huoneeni.. Yritin aluksi kysellä jos voisin auttaa jossakin, mutta ei täällä oleteta englannin opettajan auttavan kotitöissä. Niinpä siis vain olen ystävällinen kaikille, jotka auttavat minua. Kai pitäisi vain nauttia täysihuollosta. Pyykit pitää sentään pestä itse. Ja käsipyykillä mennään, joten siihen ainakin saa kulutettua aikaansa ;) Ja siivoojatäti opettaa minulle aina thaita. Hän on todella mukava ja myös paras opettaja mitä minulla on täällä ollut. Ja minä opetan hänelle suomea :)

Ajattelin laittaa nyt vähän kuvia kaikesta mahdollisesta, ennen kuin netti taas sulkeutuu. Täällä pitää siis kysyä erikseen netti aina pariksi tunniksi, enkä kehtaa sitä joka ilta pyytää.

Tässä nyt ensin vain hiukkasen kuvia pikku kyläsestäni :)

 

Ja tässä sitten vähän kuvia kämpiltä

 

Täällä asuu itseni lisäksi yski filippiiniläinen pariskunta, joka myös opettaa englantia samassa koulussa. Minulla on siis kaksi englanninkielistä juttukaveria! Tässä kuvassa filippiiniläiset opettavat laulun sanoja lastenkodin lapsille (ja minulle).

 Tiski- , pyykki- ja kuivauspaikka ;)

 Keittiö jatkuu epämääräisenä myös talon ulkopuolelle...

Ja tuo on siis ruokailutila ja lasten leikkipaikka yms.

 "Koulubussi"

 Puutarhatontut :)

  Talon teinityttöjen lempipaikka ;)

 Ja pihan chilipuska :)

Vihdoinkin!

Heipä hei vaan kaikille!

Sain siis viimeinkin aikaiseksi aloittaa tämän blogin, eihän tässä ole kuin neljä viikkoa vasta vietetty täällä Thaimaan sydämessä. En ole ikänä ennen harkinnutkaan kirjoittavani blogia, mutta nyt sain siihen suhteellisen hyvän syyn. Täällä ei paljon suomenkielistä juttuseuraa ole, joten olisi ihan piristävää kertoa vähän kokemuksistaan muille samaa kieltä puhuville. Lähinnä tulen kuitenkin laittamaan tänne kuvia, sillä en mitenkään suuresti rakasta kirjoittamista ;) Tervetuloa siis vaan lueskelemaan kaikki vähääkään kiinnostuneet. Lähinnä tämä on suunnattu kaikille ystäville ja sukulaisille, joita kaipailen täällä maailmalla ollessani. Blogin varsinainen aloittaminen voi hiukan kestää, sillä minun täytynee ensin vähän harjoitella tätä blogin käyttöä :)